Aloite nuorten yhteisösosiaalityön, rakenteellisen sosiaalityön sekä jalkautuvan ja ennaltaehkäisevän työn vahvistamiseksi hyvinvointialueella

Aloitteen ehdotus

Ehdotan, että Pohjois-Karjalan hyvinvointialue: 1. Vahvistaa nuorten yhteisösosiaalityötä pysyvänä osana palvelurakennetta. 2. Kehittää ja resursoi rakenteellista sosiaalityötä nuorten palveluissa. 3. Lisää jalkautuvaa ja ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, erityisesti nuorten arjen toimintaympäristöissä. 4. Rakentaa tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä sosiaalityön tueksi.

Aloitteen sisältö ja perustelut

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet ovat osa laajempaa yhteiskunnallista eriarvoistumiskehitystä ja ilmiötä, jotka vaativat pitkäjänteistä ja ennaltaehkäisevää toimintaa hyvinvointialueella. Viime vuosien aikana esimerkiksi alaikäisiin kohdistuneet rikosepäilyt ovat lisääntyneet alueelle (esim. Yle 2026). Ilmiö näkyy niin viranomaistoiminnassa kuin koulujen arjessa sekä nuorten ja perheiden palvelutarpeiden monimutkaistumisena. Kyse ei ole yksittäisistä tilanteista vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä, jota leimaavat haavoittuvuudet, osallisuuden puute ja eriarvoisuus. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ennalta estävää toimintaa tarjoaa moniammatillinen Ankkuri-toimintamalli, joka on tärkeä erityisesti akuuteissa tilanteissa ja rikosepäilyihin puuttumisessa. Ankkuri ei kuitenkaan yksinään kykene kattavaan ennaltaehkäisevään, yhteisölähtöiseen ja rakenteelliseen tutkimusperustaiseen sosiaalityöhön (Shl 1301/2014), jonka tavoitteena on ehkäistä ongelmien syntyä jo ennen rikosepäilyjä ja kriisitilanteita. Nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen edellyttää vahvempaa sosiaalityön roolia yhteisöissä, rakenteissa ja arjen ympäristöissä, ei ainoastaan yksilökohtaisissa asiakasprosesseissa. Nuorille kohdentuva yhteisösosiaalityö mahdollistaa nuorten elinympäristöihin, kuten kouluihin, vapaa-ajan ympäristöihin ja asuinalueille, jalkautuvan, luottamuksellisen ja pitkäjänteisen työskentelyn. Yhteisösosiaalityössä tavoitetaan myös ne nuoret, joilla voi olla kohonnut riski syrjäytyä. Tutkimukset osoittavat, että yhteisösosiaalityö tukee osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, vahvistaa nuorten ja aikuisten välisiä turvallisia suhteita, mahdollistaa varhaisen tunnistamisen ja tuen, täydentää lastensuojelua, ja esimerkiksi Ankkuri-toimintaa, ilman leimaavaa kontrollin asetelmaa. Kuitenkin ilman riittäviä resursseja yhteisösosiaalityö jää helposti hankemuotoiseksi, sirpaleiseksi tai yksittäisten työntekijöiden varaan rakentuvaksi. Tarvitaan toimintakulttuurin ja painopisteen muutosta kohti ennaltaehkäiseviä tuen muotoja palveluiden järjestämisessä. Rakenteellisen sosiaalityön keinoin voidaan huomioida haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten tilanteet laajemmin kuin yksilöihin kohdistuvina kysymyksinä. Tutkimusten mukaan epäsuotuisan käytöksen tai ongelmien kasautumisen taustalla on usein koulupudokkuutta, oppimisen tuen puutteita, perheiden kasautuvaa kuormitusta, alueellista eriarvoisuutta ja palvelujen saavutettavuuteen ja pirstaleisuuteen liittyviä seikkoja. Tutkimusperustainen rakenteellinen sosiaalityö tarjoaa välineet näiden ilmiöiden näkyväksi tekemiseen, analysointiin ja systemaattiseen kehittämistyöhön. Se tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi ja mahdollistaa sen, että yksittäisistä asiakastilanteista nousevat havainnot vaikuttavat palvelurakenteisiin, toimintamalleihin ja hyvinvointialueen strategisiin linjauksiin. Rakenteellinen sosiaalityö ei toisaalta ole lisätehtävä yksilösosiaalityö ohessa, vaan se edellyttää selkeitä rakenteita ja vastuita, aikaa ja osaamista, ja yhteistyötä tutkimuksen, seurannan ja arvioinnin kanssa. Konkreettisesti tutkimusperustainen yhteisösosiaalityö ja rakenteellinen sosiaalityö voisi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien näkyvää läsnäoloa nuorten arjessa, kuten kaupungilla, nuorisotiloja, yhteistyötä koulujen, poliisin, nuorisotyön, järjestöjen ja perheiden kanssa, ja matalan kynnyksen toimintaa, johon nuoret voivat kiinnittyä vapaaehtoisesti. Erityisen tärkeää on, että ennaltaehkäisevä työ ei jää vain yhden toimintamallin vastuulle tai kirjauksessa, vaan rakentuu aidosti osana laajempaa, tutkimusperustaisen sosiaalityön ja moniammatillisen työn kokonaisuutta. Nuorten hyvinvoinnin haasteisiin vastaaminen edellyttää sellaista tutkimusperustaista sosiaalityötä, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan systemaattisesti uusimpaan ja parhaimpaan tutkittuun tietoon perustuen. Tämä edellyttää myös tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä korkeakoulujen kanssa, tiedonkeruun ja vaikuttavuuden arvioinnin rakenteita ja sosiaalityöntekijäresurssia ja tutkimus- ja reflektio-osaamisen vahvistamista. Tutkimusperustaisuus lisää myös työn vaikuttavuutta, tukee henkilöstön ammatillista kestävyyttä ja tuottaa luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi. Nuorten hyvinvoinnin kysymykset eivät ole vain turvallisuuskysymys, vaan ennen kaikkea hyvinvointi-, osallisuus- ja rakenteellinen kysymys. Panostukset ennaltaehkäisevään, yhteisölliseen ja tutkimusperustaiseen sosiaalityöhön ovat paitsi inhimillisesti perusteltuja myös pitkällä aikavälillä kustannustehokkaita ja mahdollisesti hyvinvointialueen strategisia tavoitteita tukevia.