Kipukroonikkojen aseman parantaminen

Aloitteen ehdotus

Kipukroonikkojen aseman parantaminen hyvinvointialueella

Aloitteen sisältö ja perustelut

Taustaa ja perustelut Etelä-Savon hyvinvointialueen (Eloisa) uusien kuntoutuslinjausten myötä on lähes lakattu myöntämästä palveluseteleitä yksityisille fysioterapeuteille, jotka aiemmin tarjosivat kipukroonikoille yksilöllistä hoitoa – mukaan lukien passiiviset hoitomuodot kuten akupunktio, neurostimulaatio ja rentoutushoidot. Tilalle on tullut pääasiassa Eloisan oma aktiivinen fysioterapia, kuten kuntosaliharjoittelu ja liikeohjaus. Monet vaikeasta kroonisesta kivusta kärsivät eivät kuitenkaan kykene osallistumaan aktiivisiin kuntoutusmuotoihin. Heidän toimintakykynsä on usein heikentynyt, ja kipu estää liikkumisen tai rasituksen. Lisäksi monilla ei ole taloudellisia resursseja maksaa itse lääkkeettömistä hoidoista, joita Eloisa ei enää tarjoa julkisesti. Kelan etuuksien epääminen ja pitkäaikainen työkyvyttömyys ovat yleisiä taustatekijöitä. Potilaat hyötyisivät palvelusetelien palauttamisesta yksityisille fysioterapeuteille, erityisesti niille, jotka tarjoavat kipukroonikoille soveltuvia hoitomuotoja. Eloisa voisi lisäksi laajentaa omaa kuntoutusvalikoimansa sisältämään myös passiivisia ja hermostoa rauhoittavia hoitoja, kuten akupunktio, neurostimulaatio, rentoutushoidot sekä kylmä- ja lämpöhoidot. Etelä-Savo on Suomen ikääntynein maakunta, ja kroonisen kivun esiintyvyys kasvaa iän myötä. THL:n mukaan jopa 14 % suomalaisista kärsii päivittäisestä kroonisesta kivusta. Etelä-Savon väestöennusteen mukaan alueen väkiluku vähenee vuoteen 2045 mennessä noin 130 000:sta 112 880:een, ja ikääntyneiden osuus kasvaa. https://www.esavo.fi/tilastot Tämä tarkoittaa, että kipukroonikoiden määrä todennäköisesti kasvaa – mutta tarkkaa alueellista selvitystä ei ole tehty. Voitaisiinko käynnistää selvitystyö alueen kipukroonikkojen määrästä ja hoitotarpeista, jotta palvelut voidaan kohdentaa oikein. Käypä hoito -suositus korostaa, että pitkäkestoisen kivun hoidossa moniammatillinen lähestymistapa on tarpeen. Lääkkeettömät hoidot – kuten terapeuttinen harjoittelu, kylmä- ja lämpöhoito, TNS, psykofyysinen fysioterapia ja rentoutusmenetelmät – ovat kivunhoidon perusta. Kipupotilaiden tilanteeseen pitkään perehtynyt Psykologi Sirpa Tahko toteaa, että kipukroonikko voi hyötyä myös musiikki-, kuvataide- ja seksuaaliterapiasta sekä vertaistuesta. https://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/kipukroonikko-hyotyy-monenlaisesta-kuntoutuksesta/ Sosiaali- ja terveysministeriön kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma (STM 2020:39) linjaa, että kuntoutuksen suunnittelun tulee olla potilaslähtöistä, yksilöllistä ja kuntoutujan toimintaympäristöt huomioivaa. Tämä tarkoittaa, että hoitomuodot tulisi sovittaa potilaan toimintakykyyn – ei päinvastoin. Sosiaali- ja terveysministeriö on myös laatinut oppaan Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet. Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville (STM 2022:17), jonka läpileikkaavana periaatteena on kuntoutujalähtöisyys. Tällä hetkellä Eloisa tekee kuntoutuspäätökset kuntoutustyöryhmässä, jonka toiminta näyttäytyy potilaalle kasvottomana sekä määräävänä. Voitaisiinko esimerkiksi perustaa moniammatillinen työryhmä, joka laatisi suosituksia kipukroonikkojen hoidon kehittämiseksi STM:n potilaslähtöisyyden periaatteiden mukaisesti ja jäseneksi otettaisiin kipua itse kroonisesti kokeva kokemustoimija/toimijoita. Hyödyt ja vaikutukset – Kipukroonikkojen toimintakyky ja elämänlaatu paranevat, kärsimys vähenee – Tarve lääkehoidolle voi vähentyä – Pitkäaikainen säästö erikoissairaanhoidon ja kriisipalveluiden kustannuksissa: kiva-vastaanottokäynnit, päivystyskäynnit, ensihoidon kutsutarve vähenevät – Potilaiden kokemus osallisuudesta ja arvostuksesta vahvistuu – STM:n linjaukset toteutuvat käytännössä